dominot

Tove Jansson

Kysyin eilen opettajalta, että mihin sitä kannattaisi oikein keskittyä, kun tuntuu, että kaikki on kuin jo kaatunut dominorivi - miten nostat yhden pystyyn sieltä välistä? Kysymys koski siinä tilanteessa minun tanssijan kehoani, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna keskustelu oli hyvinkin filosofinen. Sitäpaitsi: kaikki kehojutut ovat hyvin henkilökohtaisia ja heikko lihas tai väärä linjaus jossain saattaa alkaa tuntu siltä, että minä olen heikko ja väärin.

Keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan on avain, oli asia mikä tahansa. Jos yrittää kaikessa parhaansa samanaikaisesti ei saa muuta kuin päänsä kipeäksi ja pahan mielen. Myös tietyiksi ajanjaksoiksi sitoutuminen saattaa helpottaa ikuisuusprojektikierteitä. (Aiheeseen liittyy tämä inspiroiva TED-puhe.) Ei kuitenkaan kannata olla uhkarohkean epärealistinen, esimerkiksi koko elämänsä muuttaminen kuukaudessa kannattaa unohtaa. (Been there, done that. Not working. Not at all.)

Itseään voi myös harhauttaa. Jos tuntuu, ettei elämässä pääse eteenpäin sen millään sarakkeella, voi kokeillla itselleen joku suhteellisen kumman projektin ottamista, oli se sitten 30 päivän kyykkyyhaaste tai isoäidinneliöiden virkkaus. Huom. tämän sivuraideprojekti ei missään nimessä saa viedä liikaa aikaa tai aiheuttaa ressiä. Parhaimmillaan se eteenee nopeasti, aiheuttaa hyvää mieltä ja onnistumisen tunnetta verrattain lyhyessä ajassa.

Frida, tietenkin

Sanotaan, etteivät aivot tarvitse kunnon unta kummempaa lepoa, mutta vaihtelua ne tarvitsevat. Juuri julkaistiin taas joku uusi tutkimus, joka osoitti sen, että vanhanakin kannattaa laittaa itsensä tai läheisensä oppimaan jotain uutta, sillä se voitelee aivoja. Olen sitä mieltä, että joskus kannattaa pitää sellainen päivä, ettei vaihda pois yöpukua ja tunnit saavat kulua hitaasti, mutta muuten elämänsä kannattaa käyttää siihen että tekee jotain. 

Sen jälkeen, kun lapsena lakkasin pelkäämästä kuolemaa, olen pelännyt sitä, että elämäni valuu hukkaan kuin vesi sormien välistä hiekkaan. En saa sitä takaisin. En jätä jälkeä.

Joten älköö tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä ja monet muut sanovat. Minä en ole koskaan opetellut soittamaan mitään sen jälkeen, kun sello vietiin käsistäni kahdeksan vuotiaana, en ole koskaan alkanut kirjoittaa mitään pidempää juttua, enkä päästänyt ketään liian lähelle. Projektini ovat kadunlaitaan rakennettuja julkisivuja, todellista taloa sen takana ei ole. Koska minä ehkä alitajuntaisesti pelkään sitä, että epäonnistun ja yrittämiseen kulunut aika haihtuu ilmaan niin kuin se kivennäisvesi siellä Saharassa. Niinpä minä elän virtuaalielämää oman pääni sisällä ja kuvittelen, millaista elämää eläisin sitten kun jumala tulee odotushuoneeseen, avaa minulle oven ja sanoo: "ole hyvä kultaseni, tästä se nyt alkaa". 

Tervetuloa tähän kauniiseen sunnuntaiaamuun. Minä olen Selma. Hei Selma. Ja minulla on ongelma.

Kaikella rakkaudella,

S

Herra Tolkien

Kuvat kalastin pinterestistä, linkit kuvateksteissä.

 

siis sä syöt mitä

Kävelin kerran kämppäkaverini kanssa kotiin. Mietteliään hiljaisuuden rikkoi hänen kysymyksensä:

Mikä logiikka sulla on tossa, että mitä sä syöt?

Sanopa muuta.

Yläasteikäisenä kinastelin vanhempieni kanssa, sillä haluaisn lopettaa punaisen lihan ja lintujen syönnin. Yläastelaisten tyttöjen joukossa eli lihan inhon buumi, mutta minä olin tosissani. Luin kirjastossa Animalian lehteä ja katsoin youtubesta niitä oksettavia videoita. En haluannut olla mukana maailmassa, jossa elävät, kokevat ja tuntevat luontokappaleet ovat osa koneistoa. Toisaalta minua raivostutti suunnattomasti, kun nämä tytöt heittivät koulun eväsleivän välissä olleen kinkun roskiin.

Kertomus tiivistää minun sisäsyntyisen logiikkani, joka on kantanut tähän päivään asti. Vain se, miten milloinkin tulkitsen tätä logiikkaa, on muuttunut.

Olen ollut tyttö, joka ei halunnut laittaa mitään eläinperäistä asiaa elimistöönsä.

Olen ollut tyttö, joka söi melkein mitä vaan, jos se oli menossa roskiin.

Olen ollut tyttö, joka söi isän pyytämää sorsaa ja possun ribsejä hienossa ravintolassa. Eli harvoin.

Olen ollut tyttö, joka ei halunnut syödä vehnää eikä sokeria.

Olen ollut tyttö, joka söi melkein liian terveellisesti

ja se, joka söi iltaisin kaiken, minkä käsiinsä sai.

Kaiken tämän jälkeen olen pistänyt ainakin seuraavat asiat merkille

• Typerät nyrkkisäännöt ovat typeriä (Niin kuin se iän ikuinen olet mitä syöt. Minä ainakin olen lihaa, verta, luuta,  rasvakudosta ja 70 prosenttia vettä.  Olemassaoloni todistaa ainakin minulle itselleni sen, ettei sieluani mädätä se, mitä panen suuhuni, mutta se, missä kondiksessa sieluni, - tai mikä lie - on, vaikuttaa siihen, mitä syön. Se on kyllä totta, että hyvästä ruoasta tulee parempi mieli. Paino sanalle hyvä.)
• Ekologisuus on kaikin puolin järkevää, mutta minä en ole roskatynnyri.
• Mitä enemmän ruoasta stressaa, sitä enemmän siitä stressaa. Se on vaikea yhtälö.
• Ruokariippuvuus ei ole yhteiskunnallisesti hyväksyttävää, anorektikon "itsehillintää" kadehditaan salaa.
• Tahattoman empiirisen tutkimuksen mukaan ihmiset kehuivat ulkonäköäni enemmän kun olin kapoisempi.
• Ihmiset huolestuvat laihtuvasta ihmisestä, mutta eivät lihoavasta.
• Sokeri ja puhdas venhä tekevät yhtä huonoa kuin väitetään, mutta äidin leipomaa pullaa tämä sääntö ei koske. Äidillä on taikaa käsissään.
• Ei ole mielekästä eikä järkevää kieltää itseltään asioita, varsinkaan suklaata.
• On palkitsevampaa ja pitkällä jänteellä järkevämpää miettiä ja fiilistellä tilannekohtaisesti, haluan uskoa, että opin, milloin kehoni pieni ääni sanoo: hmm, ei kiitos, muru
• Rakastuin juoksemiseen, sittenkin
• Kaikki tämä on tehnyt minusta hyvän kokin, tai ainakin intohimoisen
• On parempi, että mahdollisimman moni innostuu kasvissyönnistä ja vähentää lihankulutustaan, kuin että pieni ja pippurinen ryhmä mutustaa toiselta puolelta maapalloa kuljetettuja valmisteitaan. (Kärjistys. Mainitsen sen, sillä luin lehdestä, että ihmiset eivät tajua sarkasmia netissä.) Kaikille suosittelen Michael Pollanin ja Jonathan Safran Foerin kirjoja luettaviksi (klikkaa kirjailijan nimeä avataksesi linkin), sillä he osaavat pohtia asioita rationaalisesti ja heidän tarjoamansa tiedot ja ajatukset ovat hyviä.
• Hyviäkin nyrkkisääntöjä on. Niin kuin esimerkiksi sellainen, että pidä itsestäsi yhtä hyvää huolta kuin parhaasta ystävästä tai rakastetusta. (Ei niin kuin parhaasta rakastetusta. Haha.)
  
  
  
  
  
  
  
  
  minä